"Työnimi: Ahtolan sota"

 Kavioita kopisi jylhästi puisissa portaikoissa läpi padon.

    “Ne ovat jo sisällä!” karjui Taneli varoitukseksi muille: saksalaisille, suomalaisille, kelle tahansa joka halusi henkensä säilyttää. Tykkejä ladattiin ulapalle päin tiuhaan: verkotettuja vedenolentoja upposi yksi toisensa jälkeen, silloin tällöin tykinkuula vihelsi kauemmaksi horisonttiin. Pato valitti ja narskui, kun sadat kädet raapivat sen sivuja, kavuten meitä kohti. Pyrstöjä muuttui jaloiksi, jalkoja katkesi, pyrstöjä kasvoi tilalle.

 “Tarvitsemme jokaisen miehen yläjuoksulta tänne!” Käski Taneli, viittoen miehiä hakemaan radioyhteydellä Alvarilta apua. 
 “Ei auta, yhteys on yhä katki! Tokkopa ovat enää elossa!” 
 Luonnonvoimat muodostivat jo isoa myrskynsilmää järven syvimpään kohtaan, joka imi tulvavettä itseensä kuin reikä ämpärissä. Sen syvyyksiin joutuivat heidän rakentamansa laiturit, kaikki irtaimisto ja veneet, joita saksalaiset olivat laskeneet vesille olentojen ilmaantuessa ja taistelivat niissä nyt viimeiseen mieheen. 
 Taneli oli ottanut kilvekseen yhden puulaatikoitten kansista, sillä selkään tuli tasaisin ajoin nuolisadetta kummaltakin sivulta patoa. Kaukaisuudessa rummutti katkonaisina sarjoina shamaanirummut. Kolme saksalaista kampesi juuri alas vipuja, jotka säätelivät padon sulkuaukkoja.
 Taneli ei päässyt estämään, sillä valtava karvainen olento iskeytyi hänen päälleen. Se seisoi kahdella jalalla ja oli muuten erityisen kookas mies, mutta lantiosta alaspäin oli ihmisjalkojen tilalla vuohenkaviot. Vain kilpi ja Tanelin lihava vartalo estivät sitä rusentamasta häntä. 
 Joku saksalaisista ampui olennon, jolloin sen koko paino laskeutui jysähtäen Tanelin päälle. Puulaatikon kannen alle kuului vain satoja kirkuvia huutoja, jotka syntyivät vedenolentojen imeytyessä valtavalla paineella padon suodattimiin ja veden virtaus-aukkoihin. Ne repivät olentojen sisälmyksiä kappaleiksi ja jos joku läpi hengissä pääsikin, oli toisella puolella pudotus, joka tappaisi loputkin. Taneli mietti, että ääni kuulosti samalta kuin kalasammiollisen kaataminen laiturille. Hän menetti tajuntansa.

-----

14.07.2014 Nina Korento
 Tämä on katkelma pidemmästä Ahtolais-romaanista, missä Tapiolaiset hyökkäävät suomalaisten työläisten ja saksalaisten natsien rakentamalle padolle.