"Sudenkorento"

Tapion pojan sarvet seivästivät ahtolaisen sammaleikkoon. Vetistä vartaloa kuitenkaan lävistämättä, tappamatta, noudattaen iki-aikaisia sääntöjä.

"Tyttö kuoli jo kalliolla!" toisti hyökkääjä. Hänen kaulallaan roikkui vihreä koru, heiluen uhrin silmien edessä, hohtaen peikonkultaa. Alakynnessäkin, Ahtolan poika intti yhä vastaan;

tyttö kuoli vedessä. Heidän vierellään makasi nuori ruumis, kalmankalpeana, kuoleman ja elämän rajamailla. Hänen silkkisellä rinnallaan paloi sininen virvaliekki, Ahtolan tuli, valmiina tuomaan ihmislapsen takaisin vedenkansan tyttärenä.

 

Taivaalta tippui sadepisara riitapukarien keskelle. Ukko yli-jumalalla oli sanansa sanottavanaan.

"Yksikään kansa ei häntä saa". Tyttö oli kuollut sisältä sydänsuruun, häntä ei voinut omistaa Ukko itsekään.

 

Tytöstä tuli sudenkorento. Tervetullut jokaiseen maailmaan, mutta vapaa niistä kaikista.

"Tämä on ns. raapale, eli se pitää sisällään tasan sata sanaa (plus otsikon). Kirjoitin sen Finnconissa 2013 Raapaletyöpajassa, jonka ohjasivat Boris Hurtta, Jussi Katajala, Mixu Lauronen, Tarja Sipiläinen ja Shimo Suntila. Suurkiitos heille kommenteista, neuvoista ja tuesta! -Nina Lahtinen"